Caral

21.04.2016 (Omistajan kirjoittama)

Olin äskettäin vienyt yhdelle täysiveriselle ulos tarhaan uuden lelupallon, joita tallimestari oli tilannut hiljattain. Huomasin, että viereisessä tarhassa siesoskeleva Imppe tarkasteli kiinnostuneena toisen orin riehumista pallon kanssa. Se jopa tuli kytikselle ihan aidalle saakka ja päätin, että veisin yhden myös Impelle viihdykkeeksi. Poni oli minua heti vastassa portilla, kun se huomasi, että raahasin sille tallista samanlaista lelua, kuin sen kaverilla oli viereisessä tarhassa. Heitin keltaisen pallon vain aidan yli ja Imppe säntäsi samantien sen perään innoissaan. Se korskahti ja väisti kerran lelua, kun se pompahti sitä kohti. Tämä oli kuitenkin ainut kerta, kun se näytti varovaisuutta leikkiessään pallolla. Muuten se juoksi hirnuen hullun lailla pallon perässä ja potki sitä kavioillaan napaten potkujen lomassa hampaillaankin lelusta kiinni. Naureskelin kummallekin orille, kun ne riehuivat pienessä tihkusateessa omissa tarhoissaan uusien lelujensa kanssa ja menin sitten jatkamaan päivän askareitani.

23.12.2015 (Omistajan kirjoittama)

Aamu valkeni suhteellisen myöhään, mutta olimme äitini kanssa jo kuuden maissa hoitamassa aamutallia. Ruokinnan jälkeen Imppe pääsi puoliveriruunan kanssa tarhaan lumikinosten keskelle. Poni oli innoissaan valkoisesta hötöstä ja kirpeästä pakkasilmasta ja veti heti pienen laukkaspurtin tarhaan päästyään.

Jukolassa maastoretki alkaisi kello 11.00, joten söimme vielä perheemme kanssa ennen, kuin aloin tehdä lähtöä Impen kanssa. Poni oli ihmeissään, kun se joutu taas kuljetuskoppiin, mutta ei hötkyillyt sen enempää ja matka sujui tälläkin kertaa hienosti. Parkkeerasin auton Jukolan pihaan päästessämme perille ja kävin tervehtimässä muita maastoilijoita ja vetäjää ennen kuin otin oman voikon ponini ulos.

Aloin laittamaan Imppeä valmiiksi ratsastusta varten harjaamalla sen, putsaamalla sen kaviot ja varustamalla sen suitsilla, satulahuovalla ja loimivyöllä. Maaston ideana oli ratsastaa ilman satulaa koko reitti käynnissä. Olin ennenkin muutaman kerran ratsastanut Impellä ilman satulaa, joten uskalsin myös nyt hyvillä mielin lähteä ilman kyseistä varustetta maastoilemaan.

Kellon lyödessä 11.00 ja kaikkien ollessa valmiina, muodostimme jonon vetäjän perään ja lähdimme liikkeelle. Imppe oli alusta asti energinen ja sain pidätellä sitä oikein kunnolla, että oikeasti pysyimme käynnissä. Metsässä se kuitenkin rauhoittui vähän ja alkoi nauttia rauhallisemmasta menosta. Erityisesti se piti vaikeakulkuisemmista reiteistä, joissa se sai itse katsoa parhaimmat paikat kavioilleen. Maastoilu sujui kokonaisuudessaan hyvin ja hyödynsin myös mahdollisuuden käydä lenkin jälkeen laukkaamassa sänkipellolla. Imppe innostui valtavasti ja heitti yhden jos toisenkin ilopukin laukan lomassa. Maaston ja sänkipeltolaukkojen jälkeen kävin vielä syömässä ja viettämässä aikaa muiden kanssa ennen kotiin lähtöä.

22.12.2015 (Omistajan kirjoittama)

Meillä oli tarkoitus perheemme kanssa lähteä Suomeen moikkaamaan minun vanhempiani jouluksi ja samalla ajattelin itse osallistua Impen kanssa Jukolan jouluriehaan. Imppe saisi majailla vierailun ajan vanhempieni pienessä tallissa yhden puoliveriruunan ja suomenhevostamman kanssa.

22. päivä aloimme pakkailla koko perheen voimin sekä omia, että Impen tavaroita. Edessä olisi raskas matka ensin maateitse lentokentälle ja sieltä lentokoneella Suomeen, josta matka jatkuisi Pohjois-Suomeen. Kun aloimme olla lähtövalmiita, valmistelin Impen kuljetusta varten ja lähdimme matkaan. Matka sujui onneksi ilman ongelmia ja vaikka Impestä näki, että se Suomen puollelle saavuttaessa oli väsynyt, otti se silti loppumatkan trailerissa rennosti. Kun olimme perillä vanhempieni pienellä maalaistallilla, hoidin ensimmäisenä Impen talliin ja tein sen olon kotoisaksi antamalla sille heinää ja viettämällä sen kanssa hetken aikaa.

Kun olin vähän aikaa silitellyt ponioria, liityin muun perheeni seuraan purkamaan tavaroitamme autosta. Kun kaikki oli valmista ja meidän tavarat kuskattu vierashuoneeseen sekä Impen tavarat talliin, söimme tukevan aterian ja hetken aikaa vietettyämme aikaa yhdessä, kävin vielä tarkistamassa ennen nukkumaanmenoa Impen voinnin. Ori oli edelleen väsynyt, mutta söi hyvällä ruokahalulla ja hirnahti minulle pehmeäst tervehdyksen, kun tulin talliin. Todettuani, että kaikki oli ookoo, lähdin itsekin yöpuulle.

04.07.2015 (Omistajan kirjoittama)

Tänään oli harvinaisen kuuma päivä ja sen näki selvästi, että hevosetkin olivat vähän ahdistuneita. Erityisesti Imppe kuumuuden vihaajana oli erittäin rauhaton ja päätin helpottaa vähän herran oloa viemällä sen uimaan. Hain sen laitumelta sisälle ja se jaksoi koko matkan talliin pistää vastaan ja niskuroida kuumuudesta huolimatta. Tallissa sama meno jatkui minun laittaessa sitä valmiiksi retkeämme varten. Olin todella onnellinen, kun vihdoin jonkin ajan päästä seisoimme tallin pihalla ja ori alkoi vaikuttaa vähän leppoisammalta. Lähdimme liikkeelle rauhallisessa käynnissä kohti läheistä järveä. Matka sujui vähän vaihtelevalla menestyksellä, sillä Imppe pelästyi kaksi kertaa lintuja ja laukkapätkän jälkeen se steppasi hyvän tovin ennen kuin suostui taas yhteistyöhön kanssani. Kun sitten vihdoin pääsimme järvelle asti, poni ei olisi millään halunnut pysähtyä siksi aikaa, että otin satulan pois. Siitäkin kuitenkin selvittiin kunnialla ja kun olin saanut itseni takaisin ponin selkään, annoin sille luvan rynniä veteen. Imppe oli aivan riemuissaan ja roiski vettä kavioillaan minkä ehti ja kävimme myös ihan uimassa siten, että minä uin hevosen vierellä. Kun olimme pulikoineet hyvän tovin, ajattelin, että voisi alkaa tehdä lähtöä takaisin tallille. Kuivattelin Imppeä vähän aikaa auringossa ennen satulan laittoa ja pian pääsimmekin jatkamaan matkaa takaisin kotiin rauhallisemmissa merkeissä kuin tulomatkalla. Tallille päästyämme ori oli selvästi rennommalla päällä, kun oli saanut helpotusta kuumaan olotilaansa.

07.05.2015 (Omistajan kirjoittama)

Impen kanssa ollaan mukavasti edistytty lyhyessä ajassa. Porrastetuissa ori on jo melkein saavuttanut maksimitasonsa ja yhteistyömme toimii mainiosti. Ensin herra vähän pisti vastaan, mutta kun olemme treenailleet yhdessä aktiivisesti ja tiiviisti, olemme kehittyneet valtavasti. Tällä hetkellä poni toimii niin hyvin kanssani, että sen isompia apuja ei tarvitse antaa, kun Imppe jo suorittaa nätisti haluamani liikkeen tai tehtävän. Pian on aika alkaa miettiä orille varsoja, mutta puolisoa tarvitsee ruveta etsimään kyllä tallin ulkopuolelta, sillä omasta takaa sopivaa tamma ei löydy. Jälkeläisiä ajatellen orin voikko väri on iso plussa tällaiselle harvinaisia värejä rakastavalle ja toivon todella, että se periyttää niin hienoa luonnettaan kuin väriäänkin eteenpäin!