Caral

07.12.2014 (Estevalmennus, valmentajana Sachiyo)

Maneesin ovesta astui sisään ruunikko ponitamma Elli. Kerroin ratsastajalle jo heti alkuun, että luvassa olisi hieman rauhallisempaa jumppaharjoitusta tänään. Se kävi kuulemma hyvin, ja kokosin esteitä kun ratsukko ravasi ympäri maneesia.

Aluksi aloitimme ravissa maapuomeilla, jotka oli asetettu pituushalkaisijalle. Tamma aloitti halkaisijan todella laiskanoloisesti ja kaviot kolahtelivat puomeihin. Pyysin ratsastajaa viemään ponia pohkeilla enemmän eteenpäin ja antamaan raippaakin, mikäli vauhtia ei tulisi. Toisen kerran halkaisija lähti myös hitaasti, mutta ratsastaja sai kuitenkin tempoa hieman reippaammaksi ja tammakin nosti jalkojaan enempi. Kokeilimme vielä kolmannen kerran samaa, ja nyt askeleet alkoivat näyttää hyvältä.

Kavaletit olivat seuraavia esteitä, joita lähdimme kokeilemaan. Asetin ne samalla tavalla pituushalkaisijalle, jotta reitti olisi tuttu niin ponille kuin ratsastajallekin. Ensimmäisellä kerralla tamman hypyt meinasivat jäädä todella mataliksi, mutta ratsastaja sai jälleen raipalla poniin liikettä. Toinen kerta sujui jo paljon paremmin, ja tamma alkoi hiljalleen heräillä esteille.

Halkaisijaharjoitusten jälkeen siirsin kavaletteja vähän mielenkiintoisemmaksi radaksi, johon kuului puoli rata leikkaa, pääty-ympyrä, koko rata leikkaa, täyskaarto ja sama toiseen suuntaan. Ratsukko aloitti paljon virkeämpänä radan, joka suoritettiin laukassa. Ponin askeleet näyttivät menevän hieman sekaisin jo heti alussa, joten pyysin ratsastajaa keskeyttämään radan. Laitoin jokaisen kavaletin eteen harjoituspuomin säätelemään hyppyjä. Aloitimme radan alusta.

Tamma vaikutti saavan enemmän luottoa hyppyihinsä apupuomien takia. Radan suorittaminen tuntui olevan sekä ratsastajasta että ponista hauskaa, joten rata käytiin läpi muutamaan kertaan ja viimeisellä kerralla apupuomit otettiin pois. Vaikutti siltä, että rata oli tarpeeksi tuttu, jotta apupuomien poisottaminen ei vaikuttanut hyppyihin millään tapaa. Kaikki esteet ylitettiin mallikkaasti, enkä löytänyt mitään korjattavaa.

Radan jälkeen ravasimme vielä maapuomeja kolmikaarisella kiemurauralla, ja tamman olemus oli muuttunut paljon keskittyneemmäksi harjoitusten myötä. Kiemurauran jälkeen annoin ratsastajalle luvan antaa pitkät ohjat, ja ratsukko jäi kentälle hetkeksi ennen seuraavan hevosen saapumista.

11.08.2013

Loppukesän ruoho maistui hyvältä, vaikka laidun, jossa olin, oli aika puhtaaksi jo kynitty. Silti sinnikkäästi hampaani nyhtivät ruohonkorsia maasta korvien heiluessa samalla leppoisasti tarkkaillen ympäristöä kaiken varalta. Aurinko lämmitti mukavasti selkääni ja hetken toivoin, että elämäni voisi olla aina näin rentoa. Pian ajatuksen esiin pompahtamisen jälkeen muistin kuitenkin taas sen tunteen, jonka sai vain esteitä hyppiessä. Seuraava toiveeni olikin, että omistajani päästäisi minut jo pois lomilta ja aloittaisimme taas kunnon treenaamisen ja pääsisin kisoihin, vaikken ollutkaan sen kaiken hyörinän ylin ystävä. Ehkä sitten joskus, kun tämä kesä olisi kunnolla ohi, ken tietää.

04.04.2013

Tänään suunnittelin hyppääväni esteitä Ellin kanssa ja laitoinkin sen valmiiksi treeniä varten. Ulkona oli keväisen lämmin ja sääkin oli kaunis, joten pääsimme raikkaaseen ulkoilmaan pitkästä aikaa harjoittelemaan. Vein tamman kentälle ja hyppäsin selkään. Lämmittelin sen ensin hyvin käynnissä ja ravissa ja varmistin muutamilla perusliikkeillä, että se oli kuulolla. Todetessani Ellin olevan vetreä ja hereillä aloin hyppiä ensin yksittäisiä esteitä, jotka tallityttö oli pystyttänyt lämmittelymme aikana. Kovasti ponia sai taas olla kannustamassa eteen, mutta hiljalleen hyppymme paranivat ja tammakin pääsi vauhdin makuun. Seuraavaksi kokeilimme hypätä ratana ja taas jarru oli päällä hieman liikaa. Sain vähän aikaa taas työskennellä tamman kanssa, että se hyppäsi esteet kunnolla myös ratana, mutta kun sekin onnistui, lähdin jäähdyttelemään Elliä maastoon.

06.02.2013

Treenasimme Ellin kanssa tänään vähän apuihin vastaamista. Pyrin herkistämään sen etenkin pohkeelleni, mutta harjoittelimme myös kokoavien pidätteiden kuuntelemista, sillä tammalla on usein tapana ottaa pidätteet vähän liian kirjaimellisesti hidastuskäskyinä. Aloitimme lämmittelyllä käynnissä ja ravissa ja pyrin heti ratsastamaan Elliä mahdollisimman pienillä avuilla ja keskittyä erityisesti pohkeideni käyttöön, sillä minulla oli tapana ratsastaa sitä vähän liian voimakkailla pohjeavuilla. Hitaasti, mutta varmasti tamma alkoi kuunnella apujani paremmin ja siirryimme tekemään siirtymisiä. Ne sujuivat aluksi vaihtelevalla menestyksellä, mutta jonkin ajan kuluttua myös ne onnistuivat suhteellisen hyvin. Pienen tauon jälkeen siirryin työskentelemään ravissa erityisesti volteilla, sillä Elli ei aina volteilla kuunnellut sisäpohjettani. Ollessani tyytyväinen ravityöskentelyyn siirryimme työskentelemään laukassa, jossa tammalla oli aina eniten vaikeuksia kulkea edes jotenkin koottuna ja tasapainossa pysyen silti eteenpäinpyrkivänä. Sain taas työskennellä hiki hatussa, mutta loppujen lopuksi sen laukka tuntui ja varmasti näyttikin paremmalta. Tyytyväisena ratsastussessioomme taputin lopuksi Elliä kaulalle kiitokseski hyvästä työstä ja jäähdyttelyn jälkeen vein sen talliin.