Caral

07.05.2014 (Omistajan kirjoittama)

Mietiskelin pitkään tallin toimistossa olevalla pehmeällä sohvalla, että mitä sitä tällä kertaa keksisi Fannin päänmenoksi. Hetken aikaa mietittyäni päädyin kentällä tapahtuvaan irtojuoksutukseen. Tamma pääsisi ainakin käyttämään kroppaansa ja lihaksiaan ilman varusteiden ja ratsastajan tuomia rajoituksia. Ryhdyin tuumasta toimeen ja hain täysiverisen käytävälle harjattavaksi. Tapansa mukaan Fanni oli taas mahdollisimman levoton ja hankalasti hoidettavissa. Kirosin sitä muutamaan otteeseen, sillä tänään se osasi olla tavallista ärsyttävämpi, mutta sain hoitotoimenpiteet vihdoin valmiiksi. Napsautin tamman oman riimunnarun sen riimuun ja lähdin taluttamaan sitä kohti kenttää. Taluttamiseni näytti kyllä ulkopuolisen katsojan silmissä enemminkin joltain villihevosen kesytykseltä, sillä Fanni tanssahteli ja hypähteli narun nokassa enemmän, kuin laki salli. Pääsimme kuitenkin kentälle asti ja saman tien, kun päästin täysiverisen irti, hiekka vain pöllysi naamani edessä tilan koosta huumaantuneen hevosen pinkaistessa täyteen laukkaan. Hetken aikaa se jaksoi kentällä hurjastella, mutta sitten se hieman rauhoittui ja rupesi hieman kiinnittämään ympäristöönsäkin huomiota. Se ravaili rennosti ympäriinsä, tunki päänsä aidan välistä napostellakseen ruohoa ja otti pieniä laukkapyrähdyksiä. Joskus se seisahtui kuuntelemaan valppaasti vieraita ääniä, mutta kauan se ei jaksanut hermoilla vaan jatkoi rellestämistään. Kun Fanni oli jonkun aikaa saanut pitää hauskaa vapaana, otin sen taas kiinni ja vein talliin hoidettavaksi, jonka jälkeen se pääsi takaisin vielä ulos.

22.04.2014 (Omistajan kirjoittama)

Tänään Fannille esiteltäisiin uusi tuttavuus Donna, josta toivon mukaan tulisi Fannin uusi tarha- ja laidunkaveri. Hain Fannin tallista pihalle, jossa yksi hevostenhoitajista, Sarah, odotteli jo nuoren Donann kanssa. Tammat olivat nähneet ennenkin toisensa kaukaa ja eivät ensin kiinnittäneet toisiinsa sen enempää huomiota. Taluttaessani Fannia kuitenkin lähemmäs täysiveristen sieraimet alkoivat laajeta niiden haistellessa toistensa tuoksua ja silmät lukittautuivat vastapuoleen. Pysähdyin vähän matkan päähän ja annoin hevosten rauhassa tutustua toistensa ominaishajuun ja olemukseen. Fanni alkoi pian kärsimättömänä jyrätä lähemmäs Donnaa, joka taas seisoi hieman varautuneena vain paikallaan. Se ei ollut ihan varma, mitä meiltä olla jokseenkin tunkeilevastakin vanhemmasta tammasta, mutta kun ne pääsivät kosketusetäisyydelle, molemmat rauhoittuivat taas ja keskittyivät tutustumaan toinen toisiinsa. Kun ne olivat saaneet tarpeeksi tehdä tuttavuutta riimunnaruissa, veimme ne isohkoon tarhaan, jossa kumpikaan ei ollut koskaan vielä ollut. Päästin ensin Fannin tarhaan vapaaksi, jonka jälkeen Sarah seurasi esimerkkiäni Donnan kanssa. Hevoset nuuhkivat taas toisiaan, jonka jälkeen Fanni siirtyi hieman pomottamaan nuorempaa täysiveristä. Donna oli tästä vähän hämillään ja minä ja Sarah katsoimme jännittyneempinä Fannin touhuja. Jos vanhempi tamma alkaisi liian rajusti pomottamaan Donnaa, hevoset olisi erotettava. Fanni kuitenkin rauhoittui pian tehtyään mielestään tarpeeksi selväksi Donnalle, kuka määräsi. Tämän jälkeen hevoset rentoutuivat ja alkoivat hieman kiinnostua jo muustakin kuin vain toisistaan. Minä vilkaisin Sarahia hymyillen ja nainen vastasi siihen sama onnistumisen tunne mielessään kuin minullakin.

07.02.2014 (Omistajan kirjoittama)

Pitkästä aikaa taas kuulumisia! Viime vuosi oli Fannin osalta rauhallinen. Se on saanut nauttia eläkkeestään ja pyöräyttänyt jo kivan määrän varsojakin maailmaan. Sitä on liikuteltu, mutta ei todellakaan olla vedetty veren maku suussa mitään treenejä ja suurimman osan ajastaan se nauttiikin olostaan muiden eläkeläisten kanssa tarhassa tai laitumella vuodenajasta riippuen. Joulukin meni rauhallisesti ja tamma sai pikkupaketteja tallin väeltä ja paljon herkkuja. Se myös pääsi karkaamaan karsinastaan ja se oli löydetty mussuttamasta joulukoristeita toiselta puolelta tallia. Siinä oli ollut naurussa pidättelemistä! Uusivuosi meni oikeastaan vain siinä, kun se marssi karsinaansa ympäri stressaten rakettien pauketta. Onneksi se selvisi kuitenkin siitä ilman suurempia kommelluksia. Nyt alkuvuodesta tamma on taas viettänyt normaalia eläkeläisen elämää ilman pyhien kiireitä.

03.02.2013 (Omistajan kirjoittama)

Tänään ajattelin viedä Fannin purkamaan energiaansa hieman eri muodossa kuin se oli normaalisti tottunut. Vein sen nimittäin maastoesteradalle ja tammalla näytti olevan hyvin hauskaa kunhan jätimme vaikeammat ja erikoisemmat esteet välistä. Se rellesti radalla suunnilleen samalla tavalla kuin esteradallakin ja jos eteen sattui oikein matala este, se kyllä teki selväksi, että pystyi parempaankin. Hyppimisen jälkeen jatkoimme maastoilua vielä hetken muunmuassa kunnon kiitolaukkapätkän ja jäähdyttelyn muodossa. Tallilla tamma pääsi sitten nauttimaan viileää, mutta raikasta ulkoilmaa parin kaverinsa kanssa ja se näytti oikein tyytyväiseltä saatuaan taas tehdä kunnolla töitä.

27.01.2013 (Omistajan kirjoittama)

Fanni on vähän aikaa sitten jäänyt kisaeläkkeelle ja olemme sen kanssa alkaneet valmistautua aktiivisen epäaktiivisesti kaikkien kiireiden keskellä laatuarvosteluihin. Tavoitteena on nyt ainakin XLA ja ERJ:n laatuarvostelu sekä mahdollisesti myös ERL. Täytyy katsoa, josko oltaisi jo maaliskuussa siinä kunnossa, että tamman kehtaisi viedä näytille, sillä nyt sen päiväkirja on vielä aivan liian keskeneräinen ja rouvalle pitäisi hommata myös kunnon jälkeläisnäytöt, vaikka onhan sen kotiin jäänyt tytär aloittanut kisauransa jo hienosti. Laatuarvosteluiden lisäksi Fannille on tiedossa vielä ainakin muutama jälkeläinen sekä rennompaa ratsastelua, jos se ylipäätään on tämän energiapakkauksen kanssa mahdollista. Fannin sekä suunnilleen samaan aikaan kisaeläkkelle jääneen Hilun kanssa on ollut kädet täynnä työtä, sillä nämä kaksi rämäpäätä eivät osaa oikein ottaa vanhuuttaan tosissaan. Ne luulevat vieläkin olevansa jotain nuoria, tuliteriä kisakoneita, joiden pitää olla kokoajan valmiina antamaan kaikkensa kilparadalla.

10.01.2013 (Omistajan kirjoittama)

Tänään olisi vuorossa kunnon estetreeni Fannin kanssa. Hain tamman sisälle käytävälle ja aloin harjata sitä. Se yritti pyöriä ympäriinsä ja välillä napata hampaillaan kiinni paidastani, mutta muutaman kerran tomerasti kiellettyäni tamma seisahtui paikalleen ja antoi minun rauhassa harjata. Putsasin ennen varustamiseen ryhtymistä vielä Fannin kaviot. Sen jälkeen hain satulan ja sen nähdessään tamma sai taas kauhean energiapiikin ja alkoi hyöriä keskellä käytävää. Aina kun yritin laskea satulan hevosen selkään, se pomppasi alta pois innostuksissaan. Lopulta satulakin päätyi täysiverisen selkään ja suitsetkin päähän pienen taistelun jälkeen ja olimme valmiita lähtemään kentälle. Siellä oli jo esterata valmiina rakennettuna ja lämmittelystä ei meinannut tulla mitään, koska Fanni kyttäsi silmät kiiluen vain esteitä. Kentällä olikin melkein täysfiasko päällä hetken aikaa ennen kuin sain tamman edes jotenkin kuriin. Lämmiteltyämme siirryimme hyppäämään ja siitä täysiverinen sai taas kunnon hepulin ja meni taas aikaa sen rauhoittelemiseen. Pääsimme kuitenkin lopulta ihan ylittämäänkin niitä esteitä. Tempo oli päätä huimaavaa, mutta Fannin hyppytekniikka ei pettänyt tälläkään kertaa. Hyppäsimme esteitä sekä yksitellen, että ratana hiljalleen korkeutta nostaen. Treeni meni yllättävän hyvin ja kiitin vielä Fannia hyvästä suorituksesta ennen kuin jäähdyttelin sen maastossa ja vein hoidettavaksi talliin.

15.12.2012 (Estevalmennus, valmentajana Annika_N)

Nyt valmennettavani oli ylisöpö englantilainen täysiveritamma Fanni omistajansa Procellan kanssa. Kokosin esteitä maneesiin sillä välin, kun lämmittelitte itsenäisesti Fannin kanssa. Sivusilmällä tarkkailin teitä kuitenkin, ja Fanni liikkui todella nätisti, sillä oli isot liikkeet ja siltä löytyi eteepäinpyrkimystä. Välillä se liikkui eteenpäin hieman liikaakin, mutta työskentelit sen kanssa ahkerasti ravissa, jokaisessa ravin tempossa, ja nyt tamma liikkui ihan nätisti. Tein kaksi erilaista tehtävää, esteet pääty-ympyrällä, sekä innari koko rata leikkaalla. Aloitettiin ihan pienistä korkeuksista, nimittäin 60cm oli korkein lämmittelyeste, jotta saataisiin pientä tuntumaa hyppäämiseen, ennen kuin suunnattaisiin korkeampiin esteisiin. Alkuun tamma hiukan kuumeni, ja lähestymiset olivat yhtä kaaosta, mutta pikkuhiljaa, kirjaimellisesti pikkuhiljaa, hitaasti mutta varmasti saitte varmuutta ja rauhallisuutta lähestymisiin, ja meno alkoi näyttää ihan kunnolliselta. Koko rata leikkaalla olevaa innaria hypättiin ensin, sitten siirryttiin pääty-ympyrällä olevalle esteelle, joka oli korkeimmillaan 90cm. Tamman ponnistuspaikka oli hyvä jokaisella kerralla, ja vaikka esteelle joutui tulemaan hieman kaartaen, sujuivat hypyt ihan mallikkaasti. Korotin innaria siten, että korkeimmillaan hyppäsitte noin 130 senttimetriä. Kummastakin suunnasta. Toistoja tehtiin muutamia, ja kun suoritus oli mielestäni täydellinen, saitte lopettaa tämän tehtävän. Toistettiin vielä kummastakin suunnasta pääty-ympyrän estettä, ja kun sekin sujui hienosti, saitte aloittaa loppuverryttelyt loppulaukkojen kautta.