Caral

08.09.2014 (Omistajan kirjoittama)

Hilu pääsi tänään maastoon kanssani vähän purkamaan energiaansa. Siitä oli suhteellisen pitkä aika, kun ori oli viimeksi ollut kanssani kunnon maastolenkillä, sillä yksi tallityöntekijöistämme nimeltään Cindy oli viimeaikoina ratsastanut Hilua paljon. Ori oli tapansa mukaan energinen ja se aloitti steppailun heti tallipihalla. Pääsimme jonkinlaisessa käynnin ja ravin välimuodossa metsään johtavalle polulle. Tein paljon pidätteitä saadakseni orin ennen ravipätkää hallintaan ja lopulta se hidastikin vauhtiaan ja alkoi kuunnella apujani paremmin. Ravisuoralle päästyämme nostin samantien reippaan ravin enkä vaatinut Hilulta sen ihmeempiä, vaan annoin sen mennä aika vapaasti. Ori nauttikin rennomasta menosta ja katseli innoissaan ympärilleen ja kuunteli luonnon ääniä. Ravin jälkeen oli taas pakko hidastaa käyntiin, koska saavuimme hieman vaikeakulkuisemmalle pätkälle, jota kesti hyvän tovin. Sen jälkeen oli vuorossa kummankin odottama pitkä ja tasainen laukkasuora. Minun ei tarvinnut kuin hipaista pohkeillani Hilun kylkiä ja se ampaisi matkaan. Nousin kevyeeseen istuntaan, jotta orilla olisi enemmän vapautta liikkua ja viiletimmekin hurjaa vauhtia koko metsätien ajan. Sitten oli taas hidastettava vauhtia ja jatkoimme ravissa, jonka aikana herra säpsähti kerran aivan vierestä lentoon lähtevää lintua. Se ei kuitenkaan jaksanut hötkyillä siitä kauaa, vaan ravi jatkui tasaisen reippaana. Ehdimme laukkaamaan vielä toisen pätkän maltillisemmalla vauhdilla ennen maastolenkin loppua, jossa hidastin taas käyntiin, jotta ori saisi jäähtyä rauhassa. Tallille päästyämme hoidin Hilun ja annoin Cindyn viedä sen tarhaan.

28.01.2013 (Omistajan kirjoittama)

Tänään Hilu pääsi hyppäämään maneesiin vaihtelevan kokoisia esteitä, mutta sen sijasta, että se olisi hypännyt ratsastajan kanssa, se sai tällä kertaa hyppiä niitä ihan ilman selässä keikkuvaa kaveria. Toki oria oli ennenkin irtohypytetty, mutta totta puhuen ei pitkään aikaan. Niimpä se pisti oikein kunnolla ranttaliksi nähdessään esteet maneesissa ja sitä riehumisesta ei meninannut tulla loppua. Ori lämmitteli itsensä kätevästi jo innostuksissaan hyöriessään ja lopulta päästin sen piinasta ja se pinkaisikin innokaasti radalle. Ensin sen meno näytti vaarallisen hurjalta, mutta kun se pääsi hyppäämiseen makuun, se malttoi hieman pysähtyä ajattelemaan myös niitä hyppyjä, vaikka ponnistuksien sähäkkyys ei silti kadonnut minnekään. Ori hyppi esteitä hienosti samalla palavalla intohimolla kuin aina ennenkin ja sen päästettyä tarpeeksi höyryjä ulos, jäähdyttelin sen ja vein sen hoidettavaksi talliin.

24.01.2013 (Omistajan kirjoittama)

Hilu on Fannin jälkeen toinen hevonen, joka on sen verran iäkäs ja menestynyt, että sen on jo aika jäädä kisaeläkkeelle. Herra oli ensin hieman ihmeissään, kun sitä ei yhtäkkiä lastattukaan traileriin kisamatkaa varten tai kun sitä ei treenattukaan enää niin intensiivisesti kuin ennen. Hilu on kuitenkin sen verran energinen kaveri, että sen ihmetys muuttui pian ylimääräisestä puhdista johtuvaksi levottomuudeksi ja paikoitellen jopa kiukutteluksi. Se ei selvästikään innostunut kisahuuman jättämisestä jälkeensä edes 15 vuoden kunnioitettavassa iässä ja talliväellä onkin ollut kädet täynnä työtä orin kanssa. Sen kanssa käydään rämistelemässä mahdollisimman usein maastossa ja puskissa viilettämisten lomassa yritetään vähän myös vääntää koulua ja hypätä. Kouluratsastuksesta ori ei ole kauhean innostunut, mutta esteitä se hyppää enemmän kuin mielellään ja maastossa irrottelu on myös sen mielestä hauskaa puuhaa.

Vaikka Hilun kisaura loppuikin, sille on silti vielä luvassa aktiviteettia jatkossakin. Nyt se pääsee vaikuttamaan jalostukseen ja toivottavasti siittää yhtä intohimoisia estetykkejä kuin se itse on. Ainakin sen kotiin jäänyt varsa on jo osoittanut olevansa paikoitellen yhtä rohkea ja kuumaverinen kuin isänsä. Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu sekä Esteratsujen laatuarvostelu on myös todennäköisesti edessä, kunhan saadaan herran tekstejä hiottua ja jälkeläisnäytöt kuntoon.

13.11.2012 (Estevalmennus, valmentajana Frank Allen, omistajan kirjoittama)

Saapuessani Hilun kanssa maneesiin, Frank oli jo pystyttämässä valmiiksi esteitä tämän päivän valmennusta varten. Tavoitteena tänään oli saada parannettua Hilun ratsastettavuutta esteillä, sillä vauhdin kontrollointi tuotti välillä ongelmia tämän herran kanssa. Aloitimme valmennuksen käynnissä verryttelyllä. Aivan ensimmäiseksi sain kuulla hieman jännittyneestä kropastani ja liian kovasta ohjasotteesta. Teimme muutamia pysähdyksiä ja taivutuksia ja samalla kevensin kättäni sekä hengitin syvään, jotta saisin vartaloni rentoutumaan. Ensin Hilu ei tuntunut vastaavan lainkaan korjattuihin apuihini, mutta kun hiljalleen työstin sitä, sekin alkoi rentoutua ja sen pää laskeutui hieman. Frank oli tyytyväinen käyntiin, joten siirryimme raviin. Ravissa orin rentous ja kuuliaisuus taas hävisivät kuin tuhka tuuleen ja kaikki oli aloitettava alusta. Minun käskettiin keventää kättä ja tehdä monta pientä pidätettä yhtäjaksoisen voimakkaamman pidätteen sijaan. Kun ravikin alkoi sujua paremmin ja rennommin, oli laukan vuoro. Hilu kuunteli laukassa jo paremmin kunnon pohjatyöskentelyn seurauksena ja ei mennyt kauan, kun Frank oli tyytyväinen myös laukkaan. Tein vielä muutamia siirtymisiä ja taivutuksia ennen esteille siirtymistä.

Tajutessaan, että nyt päästiin tositoimiin, Hilu jännittyi taas ja muutama ensimmäinen hyppy meni aivan päin mäntyä. Sain taas ohjeeksi olla maltillinen ja rentoutua niin hevonenkin rentoutuisi samalla. Koetimme uudelleen ja tällä kertaa sujui jo paremmin ja siirryimme hyppäämään rataa. Aluksi sain tehdä paljon töitä, että emme menneet Hilun kanssa kurveja melkein vaakatasossa, mutta pian orikin rentoutui taas, kun se huomasi, etten itsekään hätiköinyt adrenaliinipuuskastani huolimatta. Kun viimein saimme orin kanssa puhtaan radan ilman pään viskomisia ja ylimääräisiä kiihdyttelyjä, Frank käski minun kiittää Hilua ja jäähdytellä se. Loppukäyntien aikana juttelimme vielä tänään oppimistani asioista ja sain kotiläksyksi harjoitella rentoutumista ja joustavampaa ohjasotetta.

20.10.2012 (Omistajan kirjoittama)

Tänään Hilulla oli päiväohjelmassa estetreeni. En itse ehtinyt laittaa oria valmiiksi ratsastusta varten, joten yksi tallityöntekijöistä toi sen minulle kentälle, kun olin vihdoin saanut lopetettua stressaavan puhelun koskien rehujen toimitusvirhettä. Ori kai aisti ärsyytnymiseni ja alkoi heti selkään noususta alkaen temppuilla. Minulta meni hyvä tovi päästä satulaan, mutta se onnistui viimein, kun sain itsenikin vähän rauhoittumaan. Aloitimme verryttelyn käynnissä, jos sitä sellaiseksi voi kutsua orin steppaillessa energiapuuskissaan minne sattui. Sain sen kuitenkin aika nopeasti hallintaan volteilla, pysähdyksillä ja puolipidätteillä. Kun vauhti oli saatu hillittyä, aloitin Hilun taivuttelun unohtamatta kuitenkaan hidastaviakaan harjoituksia. Kun nämä sujuivat, oli ravityöskentelyn vuoro. Otimme välillä myös siirtymisiä käyntiin ja kokonaan pysähdyksiin. Kun ravikin alkoi sujua, annoin laukka-avut ja siitä Hilu taas innostui vähän liikaa. Viiletimme pitkin kenttää ensin hetken, mutta sain orin taas kontrolliin pysymällä lujana pidätteideni kanssa. Kun olimme työskennelleet kentällä myös laukassa ja ori tuntui vetreältä, aloimme hyppäämään. Ensin ylitimme yksittäisiä esteitä matalilla korkeuksilla ja sitten kun olimme päässeet vähän hyppäämisen makuun, aloimme treenata sitä varsinaista asiaa, mikä tänään oli vuorossa eli käännöksiä. Menimme aluksi vain loivia kurveja ja kun Hilu suoritti ne helposti, tulivat kuvioihin jyrkemmät käännökset. Ne tuottivat hieman ongelmia, mutta orin vetreytyessä lisää ja saadessaan jutun juonesta kiinni, se puikkelehti ketterästi tiukkojenkin kurvien läpi. Sen jälkeen olin tyytyväinen oriin, joten lähdimme maastoon loppuverryttelylle ja kiitin vielä Hilua hyvästä suorituksesta.