Päiväkirja

30.09.2015 - Laatuaikaa Primin ja Rosan kanssa
Päätimme ihan vain keskiviikon kunniaksi yhden tallini Caralin kilparatsastajan Andyn kanssa viedä toisaalla asuvat yksityiset hevoseni Primin ja sen varsan Rosan pitkälle maastolenkille. Ajoimme ensin niiden kotitallille ja laitoimme parivaljakon valmiiksi. Minä ratsastin Primillä ja Andy otti Rosan ja lähdimme matkaan käynnisä pitkin ohjin. Alku oli leppoisaa käyntiä ja ravia, mutta houkuttelevan pitkän hiekkatiepätkän osuessa eteemme emme voineet muuta, kuin kannustaa ratsumme laukkaan ja nauttia vauhdin huumasta. Aika pian laukkasuoran jälkeen näköpiiriimme osui pieni järvi ja päätimme antaa hevosille mahdollisuuden vähän polskutella rannassa. Molemmat hevoset nauttivat saadessaan läträtä veden kanssa ja pitää pienen juomatauon. Jatkoimme jonkin ajan päästä matkaa ja reitille osui monenlaisia maisemia ja pääosin ravasimme ja kävelimme, mutta laukkaakin pääsimme vielä vähän kokeilemaan tasapohjaisella niityllä. Palasimme tallille tehtyämme vähän reilun kahden ja puolen tunnin lenkin ja hoidimme hevoset ja veimme ne ulos vielä nauttimaan illan viimeisistä auringonsäteistä. Saatuamme kaikki askareet tehtyä, lähdimme ajamaan takaisin omalle tallilleni tietysti subwayn kautta.

10.12.2014 - Lomailua ja joulun odotusta
Primin kanssa ollaan siirrytty kilpailueläkkeelle, jota on kestänyt jo vähän aikaa. Tamman kanssa ollaan välillä vedetty vanhojen aikojen kunniaksi kovempaa treeniä, mutta pääosin sitä liikutetaan leppoisammin. Se onkin ottanut lomansa kiitollisena vastaan, sillä se ei ole luonteensa puolesta ollut koskaan mikään kauhea kisapaikkojen tykki, vaikka se tekikin yleensä itse kilpailusuorituksen aikana kiitettävää työtä ja on selvästi lahjakas. Kisauransa loppumisen tuomaan rennompaan meininkiin tuo kuitenkin vähän säpinää innokas joulun odotus. Vaikka Prim ei tallin koristelusta ja ihmisten jouluisista mielistä mitään ymmärräkään, sekin näyttää silti kiinnostuneena seuraavan hyörinää. Jouluaattoa odotellessa tamma saa jo satunnaisia esimaistiaisia tulevan aaton herkkutarjonnasta.

15.09.2014 - Kengittäjällä
Oli taas aika kutsua kengittäjä katsomaan Primin jalkoja. Otin hevosen jo valmiiksi käytävälle ristikiinnitykseen ja pian sen jälkeen kengittäjä saapuikin paikalle. Vaihdoimme muutaman sanasen, minkä jälkeen kengittäjä siirtyi tutkailemaan tammani kavioita. Ensimmäisen kavion Prim nosti hienosti ja se antoi kauniisti kengittäjän irrottaa vanhan kengän, vuolla kavion ja laittaa uuden kengän paikalleen. Toisen jalan kanssa ei käynytkään enää niin hyvä tuuri. Tamma oli kyllästynyt ennätysaajassa ja yritti hamuta riimunnarua suuhunsa samalla, kun se kieltäytyi nostamasta kaviotaan. Muutaman napakan komennuksen jälkeen Prim keskittyi taas ja nosti jalkansa, mutta laski melkein kaiken painon kengittäjän käsille. Kengän paikalleen saaminen kuitenkin onnistui ja seuraava jalka oli taas vähän helpompi. Viimeisen jalan käsittelyn kanssa ei myöskään ilmennyt sen suurempia ongelmia, vaikkakin Prim välillä yritti kiskaista jalkansa pois kengittäjän otteesta. Kun kaikki jalat oli hoidettu, sain vielä hieman palautetta kengittjältä jalkojen kunnosta ennen hänen lähtöään.

03.10.2013 - Sopivaa oria etsimässä
Primille olisi pikkuhiljaa ihan mukava saada jälkeläisiä, mutta sopivan orin etsiminen on osoittautunut vähän hankalaksi. Liekö sitten vika minussa ja minun kriittisessä silmässäni, ken tietää. Joka tapauksessa orin tulisi olla 1-polvinen, koulupainoitteinen ja kilpaillut trakehnerori, joka muutenkin miellyttää silmää. Tuntuu vain, että ensinnäkin koulupainoitteiset trakehnerit ovat aika kiven alla puhumattakaan 1-polvisista, kisanneista ja vielä omaa silmääni miellyttävistä otuksista. On ilmeisesti aika hieman höllätä vaatimuksia ja alkaa etsinnät jälleen uudelleen, jospa saataisiin vielä Primille tämän vuoden puolella yksi jälkeläinen.

24.02.2013 - Rentoilua
Olemme Primin kanssa ottaneet nyt vähän rennommin jonkin aikaa niin treenaamisen kuin kisaamisenkin suhteen. Syynä siihen oli suorituskyvyn lasku kisoissa, joka ei eläinlääkärin mukaan johtunut ainakaan mistään terveydellisistä syistä. Voi olla, että tamman pää ei vain kestänyt niin usein sellaista stressiä, jota kisatilanteet väistämättä tuovat. Nyt pienen lomailun jälkeen se vaikuttaa taas kaikinpuolin halukkaammalta ja olemmekin palailleet entiseen, hieman kevennettyyn treeniohjelmaan sekä kilpakentille. Kilpaileminenkin pidetään pienemmässä mittakaavassa, jotta vastaavanlaiseen tilanteeseen ei enää päädyttäisi uudelleen.

10.02.2013 - Treeniä
Primin kanssa olen viime aikoina keskittynyt treeneissä enemmän sen kuuliaisuuteen. Olen työskennellyt erityisen intensiivisesti sen radalla esiintyvän ajoittaisen temppuilun kanssa ja olemme edistyneetkin vähän. Tamma tosin tekee sitä vieläkin herkästi, kun on kyse vaativimmista liikkeistä, mutta ainakin helpomman tason treeneissä asiat ovat sujuneet ihan hyvin. Olemme myös hypänneet useammin esteitä ja menneet puomeja ja tamma näyttää nauttivat myös niistä. Esteradalla vain puomit lentelee vähän liian usein, koska Prim posottaa eteenpäin liian innokkaasti pidätteistä välittämättä, mutta olemme myös harjoitelleet hieman sopivampaa menovauhtia esteradalla.

07.12.2012 - Hui!
Päätin tänään käydä vaihteeksi Primin kanssa maastossa ja alku menikin hyvin. Nuori neiti oli ensin vähän ihmeissään tutustuessaan paksummassa hangessa tarpomiseen, mutta se otti asian ihan hyvin. Olin kieltämättä vähän ihmeissäni, kun se ei järjestänyt mitään kohtausta joutuessaan rämpimään pakkaslumessa.

Alkutaipale sujui hyvin lämmittelyn merkeissä. Prim ei hangoitellut suuremmin vastaan, vaikka välillä se oli hieman eri mieltä sen hetkisestä vauhdista. Se jopa ravasi ihan ongelmitta melkein alusta saakka, mutta kun lumi vähän väheni, se yritti heti nostaa laukan. Toppuuttelin sitä rauhassa, vaikka sainkin yrittää takoa tämän luupään kalloon hetken aikaa, että nyt ei oikeasti laukata vaan ravataan. Lopulta se puuskahtaen alistui kohtaloonsa ja matka jatkui taas mukavissa merkeissä.

Mikään ei ollut mennyt vielä retken puoleen väliin mennessäkään täydellisesti pieleen ja tunsin siitä voitonriemua. Iloitsin kuitenkin liian aikaisin, sillä juuri silloin jostain kuului jotain epämääräistä räminää, joka yllätti meidät molemmat aivan täysin. Primin pää singahti pariksi sekunniksi ylös ennen kuin se silmänvalkuaiset vilkkuen lähti pää viidentenä jalkana rämistelemään läpi lumisen metsän tavoitteena päästä maahdollisimman kauas potentiaalisesta vaarasta. Itse roikuin vaivoin selässä ja yritin rauhoitella puoliveristä, mistä oli yhtä paljon hyötyä kuin lämmityksestä kesällä.

Vähän aikaa se jaksoi riehua, mutta vähitellen se alkoi onneksi rauhoittua ja kun vähän ajan päästä koetin saada sen pysähtymään kokonaan, se itseasiassa tyssähtikin melkein siihen paikkaan. Hieman se steppaili ja vilkuili ympärilleen varmistaakseen olevansa turvassa, mutta se oli selvästi jo vastaanottavaisempi ja rauhallisempi. Jatkoimme maastolenkkimme loppuun kiertäen sen paikan kautta, josta Prim oli lähtenyt kiitolaukkaan, ettei tamma vain alkaisi pelkäämään kyseistä aluetta.

01.11.2012 - Edistystä
Olemme osallistuneet aika ahkerasti Primin kanssa kilpailuihin ja vaikka sijoituksiakin on ropissut plakkariin ihan mukavasti, ei kaikki ole aina mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tempperamenttinen tamma kun ei aina ole samaa mieltä kanssani ja on sitä säikytty vähän katsomon melujakin. Onneksi tamma alkaa vihdoin tajuta, että jos jossain kannattaisi olla edes vähän edustavampi, niin kisoissa.

Kisojen lomassa olemme ahkerasti treenanneet ja yhteistyö on parantunut roimasti. Perusasiat ja helpomman tason tehtävät sujuvat useimmiten helposti ja tamma on kuulolla. Joskus se tietysti vähän protestoi, jos se ei vain kertakaikkiaan enää jaksa, mutta ei se onneksi viitsi kiukutella kauaa. Vaativimpia liikkeitä saimme taas ensin tahkoa tunnista toiseen ennen kuin Prim suvaitsi edes harkita niiden suorittamista totisella asenteella. Ennen tätä edistysaskelta se vain pelleili kanssani ja varmaankin kirosi säälittävyyttäni pienessä pääkopassaan.

Nyt suoritamme jo Grand Prix -tason liikkeitäkin sulassa sovussa, mutta aina yhtä onnistunutta suoritusta kohti tulee vähintään yksi päin prinkkalaa vedetty suoritus. Toisin sanoen, jos onnistumme kisoissa, seuraavissa treeneissä Prim on aivan hirveä ratsastettava. En tiedä, mistä tämä johtuu, mutta toivon todellakin, että tamma oppisi vähän vielä käytöstapoja tässä matkamme varrella!

12.10.2012 - Eläinlääkärillä
Prim sai tänään rokotukset, matolääkkeen sekä terveystarkastuksen. Tamma käyttäytyi yllättävän hyvin kaikkien toimenpiteiden ajan, mutta piti sen vähän tietysti esitellä omaa kipakkaa luonnettaan muillekin. Eläinlääkäri Tiina Vuokosken lausunto:

Prim oli kokonaisuudessaan erittäin hyvässä kunnossa, ja en voi muuta kuin kehua tamman ulkomuotoa.

Taivututskokeissa tamma ei reagoinut lainkaan ja näin ollen niistä se selvisi täysin puhtain paperein. Liikkeet olivat puhtaat ja irtonaiset, eikä tässäkään ollut mitään huomauttamista.

Tunnustellin hevosen kokonaan läpi ja en huomannut siinä jäykkyyttä tai arastelua, tamma onkin oikein hyvässä lihaskunnossa. Jalat olivat kuivat ja jänteetkin tunnustelun perusteella ihan normaalit. Auskultaatiossa ennen ja jälkeen rasituksen ei ollut havaittavissa sivuääniä tai muuta epänormaalia.

Otin hevoselta epg näytteen varmuuden vuoksi ja arvo oli himpun verran yli 200. Tämän perusteella määräsin hevoselle matolääkkeen, joka annettiinkin jo välittömästi paikanpäällä. Seuraavan kerran ulostenäyte kannattaa ottaa jo parin viikon kuluttua, niin nähdään onko lääke tehonnut.

Rokotin Primin normaaleilla tehosterokotteilla. Seuraavan kerran rokotukselle on tarve vuoden kuluttua.

24.09.2012 - Ensikertaa Primin selässä
Olin vihdoin saanut nuoren tamman itselleni ja olin tutustunut siihen näinä muutamina päivinä, kun se oli minulla ehtinyt olemaan. Prim oli osoittautunut varsin pippuriseksi ja sählääväksi tapaukseksi, mutta uskoin, että saisimme yhteistyömme kyllä toimimaan. En tiennyt kuitenkaan, kuinka vaikeaa siitä tulisi, sillä en ollut vielä koettanut ratsastaa tammaa kunnolla. Tänään siihen tulisi kuitenkin muutos.

Hoidin karsinassa seilaavan tamman hieman vaivalloisesti ja melkein hurrasin, kun viimein seisoin ulkokentällä Primin karva kiiltäen ja tuliterät varusteet sen selkää, jalkoja ja päätä koristaen. Asettelin ohjat kaulalle ja saman tien, kun sain tungettua jalkani jalustimeen, peijakkaan tamma päätti, että hänhän ei enää seiso paikallaan. Se lähti steppaamaan sivulle ja minä pompin avuttomasti perässä yhdellä jalalla. Yritin saada sitä pysähtymään, mutta ohjista vetäminen ja toruminen eivät tehneet mainittavaa vaikutusta energiaa kihisevään Primiin ja tyydyin vain pomppaamaan salamannopeasti selkään. Nousuni 167 senttisen puoliverisen selkään oli horjuva ja näytin varmasti erittäin tyylikkäältä kammetessani kömpelösti liikuskelevan eläimen selkään.

Kun vihdoin istuin tukevasti mustassa koulusatulassa, vaadin tammaa pysymään paikallaan. Otin ohjilla tuntuman ja pidätin hellästi, mutta Prim oli toista mieltä. Se lähti peruuttamaan ja vastusteli pidätystäni kaikin keinoin. Odotin tyynen rauhallisena, että tamma rauhoittuisi ja jonkin ajan kuluttua se suvaitsi seistä hetken paikallaan. Kehuin heti sitä ja napautin sitten sen kylkiä. Prim lähti isohkoon käyntiin ja tunsin heti, kuinka se energisyydestään huolimatta laahasi takapäätään oikein olan takaa. Muistutin itseäni, ettei ensimmäisellä ratsastuskerralla välttämättä kannattaisi heti olla korjaamassa kaikkia pienimpiäkin virheitä, sillä minun oli ensin päästävä kunnolla selville tamman luonteesta ratsastaessa löytääkseni parhaimman tavan ratsastaa sitä.

En siis kiinnittänyt mitenkään erityistä huomiota Primin saamiseen kunnon peräänantoon ja minkään vaikeamman, tarkkuutta vaativan liikkeen suorittamiseen, vaan ihan perusjuttuihin. Verryttelin tammaa ensin käynnissä ja ravissa taivutellen ja ottaen hieman tuntumaa puoliveriseen. Tamma kuunteli hieman niin ja näin apujani, mutta ei se ollut mikään ihme, sillä olin sille aivan uusi ratsastaja. Työskentelin kuitenkin intensiivisesti ja vaikka pari kertaa tamma lähtikin vähän karkuun ja vastusteli oikein olan takaa joitakin apujani, loppujen lopuksi sain sen käyttämään takapäätään paremmin sekä paljon taipuisammaksi ja rennommaksi.

Saatuani kaiken suurin piirtein toimimaan käynnissä ja ravissa aloin laukata. Ensimmäinen nosto päättyi kiitoraviin ja siirryin valmistelemaan uutta nostoa. Sain sen seuraavalla kerralla laukkaan, mutta se oli todella järkyttävää sellaista. Primin aiempi rentous ja jonkinasteinen kuuliaisuus olivat tipotiessään ja nyt se laukkasi innokkaasti aivan liian kovaa pitkin pitkää sivua. Pidättelin sitä maltillisesti ja yritin vähän taivutellakin, mutta jostain syystä laukka oli saanut nuoren tamman aivan hurmioihin. Se hypähteli ja heitteli ilopukkeja minun tasapainoillessa hieman vaivalloisesti selässä. Pysyin kuitenkin satulassa ja kun yritin uudelleen pidättää sitä, se siirtyi kiitoraviin. Huokaisin, mutta kokosin ohjat kuitenkin päättäväisesti ja nostin uuden laukan. Tällä kertaa olin tarkempi ja sainkin työstettyä laukan mukavammaksi ja hallitummaksi nyt, kun tiesin, mitä odottaa. Hetken laukattuani annoin Primille tauon ja se pärskähtikin tyytyväisenä saadessaan venytellä välillä kaulaansa.

Jatkoin pian uudelleen ja tällä kertaa oli vuorossa siirtymiset. Vaihdoin askellajia tiuhaan ja aluksi siirtymiset sujuivat aika tökerösti, sillä yhteinen sävel oli taas hakusessa, mutta jonkin aikaa treenattuani huomasin, että Prim alkoi ihan oikeasti kuunnella ja toimia paremmin. Sen rohkaisemana kokeilin saada sitä siirtymisten jälkeen vähän parempaan peräänantoon ja yllätyksekseni se kaarsi kauniisti kaulaansa, alkoi käyttää koko vartaloaan paremmin ja laski päätään. Ei tämä peräänanto vielä mitään oppikirjakamaa ollut, mutta se oli todella hyvä edistyminen ottaen huomioon tamman aikaisemman käyttäytymisen.

Työskentelin Primin kanssa vielä hetken ihan perusasioiden parissa ja nyt, kun se oli taas rennompi ja kuulolla, kaikki sujui jopa ihan hyvin. Tiesin, että minun olisi vielä tehtävä erittäin paljon töitä löytääkseni yhteisen sävelen Primin kanssa ja hioakseni sen huippuunsa, mutta olin valmis siihen. Tammassa oli valtavasti potentiaalia sen oikuttelusta huolimatta ja tiesin, että jonain päivänä selvittäisimme vielä Grand Prix -tasoisen radan hillitysti ja harkitusti täydellisessä yhteisymmärryksessä.